23. lokakuuta 2011

Kotitekoista pitsaa sunnuntain iloksi!


Ensimmäinen blogikirjoitukseni on sitten seuraavanlainen... Olen ruuanlaittoa rakastava, leivontaa pelkäävä, mutta sitäkin yrittävä rouva, joka haluaa jakaa taitonsa kaikelle kansalle.

Ihan ensimmäiseksi sanon, että sellainen taikinakone olisi ihan kiva. Kolmekymppiseksi piti ehtiä ennen kuin tajusin, miksi pitsapohjani tahtovat epäonnistua. Kunnon vaivaus ja kohotus, vaivaus ja kohotus niin hyvää tulee. Ja nimenomaan kahteen kertaan. Mutta on se vaan viheliäistä kun sitä tahmeeta velliä on enemmän käsissä kuin kulhossa ja tällainen ei-mikään-leivonnan-ystävä ahdistuu siitä hetkellisesti. Joulupukin toivelistaan siis jälleen kerran yksi asia lisää.

Pohjan tein ihan perusohjeella:
2 dl vettä kädenlämpöistä
puoli palaa hiivaa
öljyä 4 rkl
vehnäjauhoja 4-5 dl
suolaa vajaa 1 tl

Ensin siis vaivataan taikinaa, kohotetaan, vaivataan pöydällä hampaat irvessä ja kaulitaan leivinpaperille ja taas kohotetaan. Tämän jälkeen siivotaan sotkut.

Päälle laitoin sitä mitä löytyi eli tomaattimurskaa, palvikinkkua, tonnikalaa, metukkaa ja juustoraastetta. Pitsamaustetta tietysti. Sitten vaan uuniin parikymmentä minuuttia 200 asteessa.

Jotta tämä nyt ei olisi ihan laihduttajan painajainen, tekaisin perussalaattia (jääsalaattia, kurkkua, tomaattia ja loraus hyvää oliiviöljyä) toiselle lautasen puolikkaalle.

Ei tarvi varmaan sanoa, että hyvää oli. Pohja olisi saanut toki olla paksumpi minun makuuni, mutta kun osa siitä tarttui ikävän tiukasti kulhoon ja pöytään ja käsiin ja ja niin edelleen... Mutta hauskaa oli, enimmäkseen... Ainakin syödessä!

Ei kommentteja: